Kanttilanlukulamppu

  Kirsi Vainio-Korhonen:  Musta-Maija ja Kirppu-Kaisa: seksityöläiset 1800-luvun alun Suomessa. Suomalaisen kirjallisuuden seura.  2018. 283 s. Äänikirja 6 h 24 min. Kyllä minä sitten olin syvästi järkyttynyt ja huolissani, kun sain tietää että nämä nuoret miesystäväni, kuten Järnefeltin Arvid ja jopa papin poika Jussi Brofeldt, joka nykyään Ahona tunnetaan, olivat olleet tekemisissä prostitutsioonin kanssa. Oi, onneksi en tiedä likaisia yksityiskohtia!   Mutta niin olivat huolissaan lähes 200 vuotta sitten myos venäläisen varuskunnan upseerit Turussa ja niinpä siellä päätettiin 1800-luvun alkupuolella kymmenen vuoden ajan panna pystyyn velvoittavat syynit. Mahdollisten seksuaalisten tekojen yksityiskohdat eivät sielläkään asiaa valvoneita herroja kiinnostaneet. Tarkastuksia oli myös Kuopiossa. Maksullisesta suhteesta rikokseksi prostituution teki vasta vuonna 1889 säädetty laki. Kirsi Vainio-Korhonen, kirjan tekijä, on laskenut, että jos Turun kaupungin lääkäri...

  Hanna-Reetta Schreck: Säkenöivät ja oikukkaat. Suomen kultakauden naisia. 2021. Like. 240 s. Äänikirja 7 h 52 min. Lukija: Krista Putkonen-Örn. Hyvä Hanna-Reetta! En oikein tiennyt, miten minä tämän kritikini kirjoittaisin, mutta sitten sen keksin: kirjoittaisin kirjeen, preivin, aivan kuten sinäkin ylöspanit ajatuksiasi tutkimistasi naisista kirjeen muotoon. Minun on hieman hämmentävää sinutella, sillä en minä sinutellut ystäviäniäkään, vaikka lapseni sinuttelivat minua, mitä pidettiin ennen kuulumattomana. Mutta vielä ennenkuulumattomampaa oli se, että Aino Sibelius (o.s.Järnefelt) vanhempine veljineen sinuttelivat äitiään Elisabetia. Koska se jos mikä oli kultakauden emansipationia, ja koska et sitä kirjassasi kerro, et ehkä tiedä, mutta täällä minun salissani sen olen personallisesti saanut todistaa. Sus siunatkoon! Siri von Essen, Jakarlan kartanon perijätär, miten saatoitkaan solmia naimakaupan sellaisen naistenvihaajan, kuin August Strindbergin kanssa! Kyllä siitä ei hyvä ...

 Moona Laakso: Naisia, jotka etsivät suurta tulta. Into. 2024. 240 s. Äänikirja 8 h 12 min. Pidin tämän kirjan omakohtaisuudesta: kirjailija on tutustunut aiheeseensa: matkustaa Säynätsalossa Elissa Aallon jalanjäljillä ja kirjoittaa Järvenpäässä, josta käsin käy Suvirannassa. Mutta sitä ihmettelen myös, että pitääkö sitä jokainen kirjailijan tunnetila suhteessa tutkittavaan panna ylös? No, se on nyt kirjallisuudessa muotia.  Toistoakin on paljon. Lukijalle tulee kyllä vähemmästäkin selväksi, häntä tulee kunnioittaa. Asioita katsotaan nykynaisen näkökulmasta ja tämä kyllä häiritsee ja paljon. Vaikka Moona Laakso sanoo, että on toimittaja, eikä tutkija, niin jos yrittää analysoida sata vuotta sitten eläneiden ihmisten elämää ja sen valintoja, niin on syytä tuntea vähän historiaa. Kaikkea ei uskallettu paljastaa kirjeissä ja päiväkirjoissakaan, vaikka ovathan ne jälkipolville toki kiinnostavaa materiaalia. Mutta t noämä kirja ilman muuta toimii herättäjänä ja johdattajana naist...

Hilkka Oksama-Valtonen& Marjut Hjelt& Maarit Leskelä-Kärki: Helmi Krohnin ihmeellinen elämä. Kulttuurivaikuttajana ja spiritualismin edelläkävijänä. Into. 2021. 399 s. Ei ollut helppo elämä Helmillä, ei totisesti ollut, ei. Ensin kuoli äiti, kun pikku Helmukka oli vain kolmen, tuskin muisti äitiään, kun sai jo itselleen uuden äidin. Onneksi kuitenkin sentään kummitätinsä. Helmi oli isänsä silmäterä, mutta menetti hänetkin vain 17 vanhana, jolloin neidon sanotaan olevan kauneimmillaan ja elämän ihanimmillaan. Isäpappa, Suomen kielen professori Julius Krohn hukkui ollessaan purjehtimassa Viipurinlahdella. Siitä alkoivat monenlaiset ristiriidat, jotka vaikuttivat vielä vanhuudessakin. Vaikka kummitätiä, isän uutta vaimoa, puhuteltiin rakkaaksi äidiksi, koko ajan oli selvää, että Minna Krohnin sydämen lapset olivat biologisesti omat Aino, sittemmin Kallaksena tuntemamme, ja Aune Krohn. Vaikka sisarusten yhteys koko elämän säilyikin, eivät uskonnollinen Aune ja työlleen täysin omist...

Riitta Konttinen. Tarinankertoja. Anni Swanin elämä. 2022. Siltala. 437 s. Tämän biografian avasin hartaana. Kertoohan se ystäväpariskuntani Eero ja Saimi Järnefeltin kälystä ja pikkusisaresta Annista. Hänestä minä odotin paljon, kun sain käsiini vuonna 1896 hänen esikoissatukokoelmansa. Luin sitä pienelle tyttären tyttärelleni Kertulle.  Anni Swan syntyi vuonna 1875 suomenmielisen lehtimiehen ja opettajan Gustaf Swanin perheeseen. Yhdeksäksi mustaksi joutseneksi heitä tyttäriä sanottiinkin, tarkoittihan heidän sukunimensä joutsenta.  Isän tiedettiin toivoneen perheeseen poikaa ja sen takia Swanin neideiksi jääneet tyttäret olivat ylen ihastuneita, että Anni toi sukuun kolme suloista poikalasta: Anteron, Sulevin ja Maunon. Annin henkilökohtaisen elämän suurin suru olikin Sulevi-pojan menehtyminen keuhkotaudin aiheuttamaan aivokalvontulehdukseen. Minä tämän murheen niin hyvin tunnen.  Anni vietti onnellisen lapsuuden kirjojen parissa metsissä vaellellen. Sivistyshenkinen i...

  Raila Kinnunen: Korkealta ja kovaa. WSOY. 2016. 267 s. / Äänikirja: lukija Lotta Merenmies. 10 h 54 min. Katsoitteko taannoin näköradiosta Puoli seitsemän -programin? Sen, jossa toimittaja Ella Kanninen sai esitettyä muutaman kysymyksen lähes hypomaanillisesti haastelevalle operalaulajatar Karita Mattilalle? Entä ärsyttikö se teitä? Jos vastauksenne on myöntävä, kehotan teitä tutustumaan Karitan elämäkertaan Korkealta ja kovaa. Sen on kirjoittanut journalisti Raila Kinnunen, joka on ylöspannut myös Esko Salmisen, Paavo Lipposen, Kyllikki Forssellin, Kirkan ja Nasiman biografiat. Se on kuulkaas mielenkiintoinen biografia. Karita Mattilan elämässä on totisesti kerrottavaa, siitä, miten perniöläinen maatalon tyttö jo parikymppisenä voitti BBC:n järjestämät Cardiffin laulukilpailut, jotka kuuluvat maailman arvostetuimpiin.  Sen jälkeen ura on kestänyt 40 vuotta, joista 30 on kirjattu Raila Kinnusen kirjaan. Vaikka se on tehty vahvasti yhteistyössä Karitan kanssa, se vaikuttaa ää...

  Satu Strömberg: Ujo diiva - oopperalaulajatar Ritva Auvinen. Avain 2022. 180 s.  Riitta, Riitta.  Monet, jotka eivät oopperaa edes ole katsomassa käyneet, tuntevat Ritva Auvisen Joonas Kokkosen Viimeisten kiusausten Riittana. Ja Martti Talvelan hänen puolisonaan Paavona. Se vei hänet Metropolitanin lavallekin.  Ritvan isä, karjalainen valistunut kansankynttilä, hankki yhdeksänlapsiselle pesueelleen pianon. Mutta soittotunteihin ei ollut varaa. Omatoiminen pimputtelu vei Ritvan aikuisena voimisteluharjoitusten säestäjäksi. Se oli vielä sitä aikaa, kun ohjaaja ei painanut nappia sävelten tulemiseksi, kuten nykyään. Minäkin kannatan tuota itsekseen soittelua, en totisesti olisi uskaltanut mennä neiti Armida Palmgrenille saamaan oppia pianonsoitossa. Tiedä vaikka olisi läiskäyttänyt minuakin viivottimella näpeille, mikäli en soittoläksyäni olisi tarpeeksi hyvin osannut. Tietenkin voisin mennä oppiin Jouni Rädylle, hänkin on tunnettu tiukkana opettajana, mutta antaa Jou...