Hävytön Helmi

Hilkka Oksama-Valtonen& Marjut Hjelt& Maarit Leskelä-Kärki: Helmi Krohnin ihmeellinen elämä.

Kulttuurivaikuttajana ja spiritualismin edelläkävijänä. Into. 2021. 399 s.

Ei ollut helppo elämä Helmillä, ei totisesti ollut, ei. Ensin kuoli äiti, kun pikku Helmukka oli vain kolmen, tuskin muisti äitiään, kun sai jo itselleen uuden äidin. Onneksi kuitenkin sentään kummitätinsä.

Helmi oli isänsä silmäterä, mutta menetti hänetkin vain 17 vanhana, jolloin neidon sanotaan olevan

kauneimmillaan ja elämän ihanimmillaan. Isäpappa, Suomen kielen professori Julius Krohn hukkui ollessaan purjehtimassa Viipurinlahdella.

Siitä alkoivat monenlaiset ristiriidat, jotka vaikuttivat vielä vanhuudessakin. Vaikka kummitätiä, isän uutta vaimoa, puhuteltiin rakkaaksi äidiksi, koko ajan oli selvää, että Minna Krohnin sydämen lapset olivat biologisesti omat Aino, sittemmin Kallaksena tuntemamme, ja Aune Krohn. Vaikka sisarusten yhteys koko elämän säilyikin, eivät uskonnollinen Aune ja työlleen täysin omistautunut Helmi voineet aina ymmärtää Ainon julkaisemia päiväkirjoja, eivätkä pikkusiskot Helmin romaaneja, jossa hän hieman peitellysti kertoi perheen ja suvun kipeistä asioista.

Ja juuri tästä syystä, että isä menehtyi, Helmi ei saanut käydä koulua ja lähteä esimerkiksi opiskelemaan yliopistoon. Nopeasti vain naimisiin, oli äitipuoli Minnan mielipide, eihän tuolloin tunnettu samanlaisia

perhe-eläkkeitä kuin nyt.

Myöhemmin Helmi sanoi, että hän oli niin nuori ja Emil Nestor jo täysi mies. Että hänellä oli ristiriitainen suhde ruumiiseensa. No, kelläpä ei tuohon aikaan olisi ollut. Minäkin sanoin joskus, että se on juuri nainen, jolla on terve sukupuolivietti.

Mutta Helmi rohkeni lähteä huonosta avioliitosta, vaikka pahaa puhetta ja päiväilyä ihan todistetusti riitti. Miten joku voi jättää professorimiehen,komean kodin Merilinnassa ja vakaan talouden. Siihen asti avioeron olivat ottaneet useimmiten taiteilijat, kuten L. Onerva tai Elli Tompuri, jotka muutenkin olivat

tottuneet epävakaiseen elämään. Olihan Helmikin kirjailija, mutta häntä pidettiin kuitenkin tuolloin

enemmän porvarisrouvana.

Mminä kovasti ihailentätä erotointa. Emil Nestor Setälä teki paljon suomen kielen ja suomalaisten hyvinvoinnin eteen, mutta aivan käsittämätöntä oli se, että hän ei puolustanut puolisoaan silloin, kun tämä olisi halunnut työtilakseen oman verhoilla erotetun nurkkauksen makuuhuoneeseen. Ja tätä ei sallinut sisutuksen suunnitellut arkkitehti. Kyseinen herra oli Helmin ystävättären aviomies Yrjö Sadeniemi, jonka plaanista oli lähtöisin niin ystävieni Saimi ja Eero Järnefeltin kaupunkitalo Bernhardinkatu 5:ssä kuin

näiden sukulaisten kartanoiden navetat Lopella.

Mutta omassa kodissaan Helmi sai sisustaa niin kuin lystäsi. Ja siellä hän toimitti useita lehtiä. Myös

biografiat olivat yksi Helmin erikoisala. Ystävieni Emilie Bergbomin ja Juhani Ahon, esimerkiksi. Ja laulajatar Emmy Ackten. Niin, ja ylöspanihan hän minunkin elämäni kansiin, en tohdi siihen kantaa mitenkään ottaa ...

Spiritualismi. Tässä näen Helmissä hengenheimolaisen. Hän on tehnyt suunnattoman suuren työn

kirjoittaessaan ja suomentaessaan kirjoja yhteydestä tuonpuoleiseen. Helmi sai henkimaailmassa isänsä

oppaakseen. Mutta äitiään ei, ehkä siksi, että Helmi ei häntä oikeastaan tuntenutkaan. Helmin kanssa asunut Sirkka-tytär puolestaan häpesi äitinsä hullutuksia.

Helmi kirjoitti viimeisen kirjansa 92-vuotiaana. Helmi halusi olla lastensa toveri, mutta lapsenlapsille hän oli lempeä ja ymmärtäväinen Mukka, joka heti joulun jälkeen alkoi neulomaan sukkia, lapasia ja villatakkeja perheen pienimmille joululahjaksi.

Mutta vaikka Helmi avioeron aikaan kirjoittikin Emil Nestorin vieraantuneen heidän vanhimmista tyttäristään, niin siellä ne nyt lepäävät saman kummun alla isä ja kaikki lapset ja puolestaan Helmi on päässyt vanhempiensa ikisyliin. Taidan käydä katsomassa heidän leposijojaan ensi suvena. Samalla käyn rakkaan Ferdinandini haudalla. On se vaan loistava keksintö tuo hautahaku.

Elämäkerran kolme kirjoittajaa tekevät laadukasta ja perusteellista työtä, joskin perusteellisuus johtaa

toisinaan tylsään toistoon. Emansipoitunut Helmi piti meidän naisten elämäntarinaa yllä ja kirjoitti kohteenaan aikansa vähemmistöt, kuten lapset ja nuoret. Niin ikään hän kirjoitti niistä, jotka etsivät

toisenlaista totuutta, kuin evankelisluterilaisen kirkon tuona aikanakin vielä varsin ahtaat edustajat. Hän kuuluu siihen joukkoon naisia, jonka unohdettua kertomusta halutaan tehdä, jos ei suureksi, niin ainakin näkyväksi. Tähän ovat jo aiemmin tutkimuksissaan tarttuneet Maarit Leskelä-Kärki ja Marjut Hjelt.

Äidinkielen opettajana elämäntyönsä tehneelle Hilkka Oksama-Valtoselle Helmi oli äidin isoäiti ja muistot tästä ovat hieman pikkutytön ja vielä enemmän suvun. Mutta hän tekee niistä kootut ja tuntuu, että hän tekee sen tutkijan taidolla, mutta samalla henkilökohtaisesti. Ilona Jalavan Helmille suunnittelema eurooppalaisten vaikutteiden kulmasohva on nyt rakastavassa kodissa Hilkan hellässä hoivassa.