Kultakauden kattojen koettelijat

 Hanna-Reetta Schreck: Säkenöivät ja oikukkaat. Suomen kultakauden naisia. 2021. Like. 240 s. Äänikirja 7 h 52 min. Lukija: Krista Putkonen-Örn.

Hyvä Hanna-Reetta!

En oikein tiennyt, miten minä tämän kritikini kirjoittaisin, mutta sitten sen keksin: kirjoittaisin kirjeen, preivin, aivan kuten sinäkin ylöspanit ajatuksiasi tutkimistasi naisista kirjeen muotoon.

Minun on hieman hämmentävää sinutella, sillä en minä sinutellut ystäviäniäkään, vaikka lapseni sinuttelivat minua, mitä pidettiin ennen kuulumattomana. Mutta vielä ennenkuulumattomampaa oli se, että Aino Sibelius (o.s.Järnefelt) vanhempine veljineen sinuttelivat äitiään Elisabetia. Koska se jos mikä oli kultakauden emansipationia, ja koska et sitä kirjassasi kerro, et ehkä tiedä, mutta täällä minun salissani sen olen personallisesti saanut todistaa.

Sus siunatkoon! Siri von Essen, Jakarlan kartanon perijätär, miten saatoitkaan solmia naimakaupan sellaisen naistenvihaajan, kuin August Strindbergin kanssa! Kyllä siitä ei hyvä seuraa. Eikä sitten seurannutkaan. Oi voi.

Tyra Thesleff, hänet minä muistan hyvin, kuten isosisarensa Elleninkin. Insinööri Thesleffin tummat tyttäret. Tuossa asuivat kirkon toisella kulmalla. Niin olisi toivonut, että ei Thyra olisi jäänyt nuorena leskeksi, onneksi sai kuitenkin hyvän uuden miehen, tämän Gunnar Castrenin. Toisin oli

Anni Simbergin laita. Miten usein miesten nautinnot ja kunniakas kuppa koituivat rouvien rasitteeksi.

Olen miettinyt niin usein sitä, että oliko Alma Söderhjelm kuitenkaan onnellinen. Muistan kun hän valmistui maisteriksi. Sittemmin hänestä tuli Suomen ensimmäinen naispuolinen professori. Mutta rumana ja älykkäänä hän oli tuomittu vanhanpiian rooliin. Näin ajattelivat hänen vanhempansa ja myös muut aikalaiset.

Entäpä nuo hypokondriset eli hermostuneet ja mystilliset naiset tai masentuneet, kuten nykyään asiaintila ilmaistaan? Kultakauden aikana ne olivat yläluokkaisia vaivoja. Näitä oli sinunkin esittelemilläsi naisilla. Joutivatko Kauppa-Lopo saati Holopaisen Mari masentumaan? Yritettävä oli vaikka mikä oli.

Axel Gallen maalasi Marynsa imettämässä, tämä oli ennenkuulumatonta, yläluokassa ei välttämättä äiti imettänyt ollenkaan itse. Tällaistahan Albert Edelfelt kuvasi taulussaan Luxembourgin puistossa.

Muistutan, että eivät he itse kotitöitään tehneet. Paitsi tietenkin puutarhan hoitoa. Ellanilla oli palvelijatar, että hän pääsi Pariisin puoteihin shoppailemaan, Ainolla piikoja oli peräti kaksi.

Sinun valitsemasi naiset ovat läsnäolevia, eivät varjonaisia kuten toisaalla tässä blogissa esitelty Moona Laakso nimittää kohteitaan kirjassaan Naiset jotka etsivät suurta tulta. Jos paksut biografiat pelottavat, tästä pääsee hyvin kultakauden naisten elämään, ajankuvaan ja arvomaailmaan. Kyllä, yksikössä se oli, sen voin minä todistaa.

Mutta Krista Putkonen-Örnkin lausuu Mary Gallen-Kallelan nimen väärin. Nyt minä jo sanon, että katsokaa sieltä Helena Ruuskan Mary-elämäkerrasta, että miten me sen lausuimme.

Sinun Minnasi