Karjalan laululintu

 

Satu Strömberg: Ujo diiva - oopperalaulajatar Ritva Auvinen. Avain 2022. 180 s. 

Riitta, Riitta. 

Monet, jotka eivät oopperaa edes ole katsomassa käyneet, tuntevat Ritva Auvisen Joonas Kokkosen Viimeisten kiusausten Riittana. Ja Martti Talvelan hänen puolisonaan Paavona. Se vei hänet Metropolitanin lavallekin. 

Ritvan isä, karjalainen valistunut kansankynttilä, hankki yhdeksänlapsiselle pesueelleen pianon. Mutta soittotunteihin ei ollut varaa. Omatoiminen pimputtelu vei Ritvan aikuisena voimisteluharjoitusten säestäjäksi.

Se oli vielä sitä aikaa, kun ohjaaja ei painanut nappia sävelten tulemiseksi, kuten nykyään.

Minäkin kannatan tuota itsekseen soittelua, en totisesti olisi uskaltanut mennä neiti Armida Palmgrenille saamaan oppia pianonsoitossa. Tiedä vaikka olisi läiskäyttänyt minuakin viivottimella näpeille, mikäli en soittoläksyäni olisi tarpeeksi hyvin osannut.

Tietenkin voisin mennä oppiin Jouni Rädylle, hänkin on tunnettu tiukkana opettajana, mutta antaa Jounin olla jo eläkeukko ja hiippailla vihdoin vain kotonaan nahkatohveleissaan. Helmer-velikin oli monilahjakas pedagogi. Miksi näistä Kuopion hienoista miehistä puhun? No siksi kun Rädyn veljekset ovat Ritvan serkkupoikia. Jouni muuten on saanut pianonsoiton oppinsa musiikkiopiston rehtorilta ja tuomarilta Pentti Karjalaiselta, kollegani Elinan aviomieheltä. Elinan ja Pentin tomumajat lepäävät  Valamon metsähautuumaalla ja hieno talo on pystytetty muistomerkiksi.

Ritva valmistui ensin voimistelunopettajaksi, mutta  

 Sibelius-Akatemiasta ei, vaikka itse rehtori Taneli Kuusisto hänet otti opiskelemaan ohi pääsykokeiden. Häntä ei teoria kiinnostanut,  serkkupojathan eivät vielä sitä opettaneet. Minua taas teoria kiinnosti, mutta jätin seminaarin kesken rakkauden takia. 

Ehkä se, että Ritva joutui kahdesti evakkomatkalle, on saanut hänet pysymään poissa vakituisista oopperatalokiinnityksistä, vaikka hän onkin ollut tuttu näky niin Savonlinnan oopperajuhlien, Ilmajoen musiikkijuhlien, Kansallisoopperan, Lahden oopperan ja Tampereen oopperan lavoilla. Ulkomaan näyttämöistä puhumattakaan.

Ritva on ollut erityisen suosittu myös opettajana, mm. Joutsenon taidekesässä. Monista opiskelijoista on tullut ystäviä, joitten kanssa on kehittynyt muutakin yhteistyötä: näyttelijä Laura Jurkan kanssa hän on pitänyt kevyemmän musiikin iltoja, olihan Ritva nuorena iskelmähullu. Hilpeitä säveliä Ritva on esittänyt myös rakkaan sisarentyttärensä näyttelijä Sinikka Sokan kanssa. Ritva kun on aina korostanut oppilailleen, että oopperalaulajatar ei koskaan saa ryhtyä diivaksi.

Ritvakin on joutunut lapsineen yksin. Isäksi nimetty karttoi vastuutaan. No, minulla oli sentään apuna palvelijattaret ja Ulla-mummu. Onneksi Ritvallakin rakkaat sisarukset, joitten perheessä Pipa-tyttärellä oli toinen koti. Niin, ja toinen mies mieli toisen naisen luo. Toiseus, josta niin paljon nykyään puhutaan. Tokihan minä siitä itseni tunnistan. Kolmas mies oli sotaherruudestaan huolimatta  fiksu, mutta vieraili Viinamäellä. No, sellaisiakin on. Vähän niin kuin meidän Gusti, se minun veljeni. Ikänaisena Ritva sai vielä vuosia hoitaa sairasta miestään. 

Kaikesta tästä huolimatta Ritva on aina ollut iloinen, positiivinen ja hauska, kuten karjalaisten tapana on. Hän on myös ollut hyvä ystävä kollegoiden, kuten Kalevi Koskisen ja Jaakko Ryhäsen kanssa. Kaiken tämän monipuolisuuden on Ritvan laulajatarystävä Satu Strömberg kirjannut ylös, onneksi.

Ja nyt kelpaa Ritvan 92-vuotiaana teräsmummona muistella menneitä ja nauttia jouluglögeistä, kuten Facebookista luin. Niin ujo minäkin olen joissakin asioissa, että en ole tohtinut häneen tutustua, kauempaa vain seurannut ja hänen uraansa ihaillut.