Kovan tason Karita

 

Raila Kinnunen: Korkealta ja kovaa. WSOY. 2016. 267 s. / Äänikirja: lukija Lotta Merenmies. 10 h 54 min.

Katsoitteko taannoin näköradiosta Puoli seitsemän -programin? Sen, jossa toimittaja Ella Kanninen sai esitettyä muutaman kysymyksen lähes hypomaanillisesti haastelevalle operalaulajatar Karita Mattilalle? Entä ärsyttikö se teitä? Jos vastauksenne on myöntävä, kehotan teitä tutustumaan Karitan elämäkertaan

Korkealta ja kovaa. Sen on kirjoittanut journalisti Raila Kinnunen, joka on ylöspannut myös Esko Salmisen, Paavo Lipposen, Kyllikki Forssellin, Kirkan ja Nasiman biografiat.

Se on kuulkaas mielenkiintoinen biografia. Karita Mattilan elämässä on totisesti kerrottavaa, siitä, miten perniöläinen maatalon tyttö jo parikymppisenä voitti BBC:n järjestämät Cardiffin laulukilpailut, jotka kuuluvat maailman arvostetuimpiin. 

Sen jälkeen ura on kestänyt 40 vuotta, joista 30 on kirjattu Raila Kinnusen kirjaan. Vaikka se on tehty vahvasti yhteistyössä Karitan kanssa, se vaikuttaa äärimmäisen rehelliseltä. Se on paitsi kertomus Karitan elämästä ja urasta, sen tapahtumista, niin kuin hän on sen kokenut, se on myös hyvin informatiivinen tietopankki oopperalaulajan työstä. Ja siitä monipuolisten adjektiivien määrästä, joita tietokirjailija on kerännyt ulkomaalaisten kriitikoiden arvosteluista, olisi kuka tahansa kaunokirjailija kateellinen

No, juorujakin sieltä löytyy, kuten että Placido Domingo on hieno suutelija.

Mutta miten on tämän Tapio Kuneisen laita, mies joka löytyi Kaarinan Autokeskuksesta ja josta pian tuli Karitan manageri, aviomies, tuki ja turva, käytännön asioiden hoitaja. Hänet diiva kehuu useaan kertaan maasta taivaaseen upeana kumppanina ja puolustaa pitkää avioliittoa. Kaksi vuotta kirjan ilmestymisen jälkeen Karita ilmoitti avioerostaan. Mitä jäikään kertomatta?

Harva tietää, että Karita on tiukka feministi, lukee paljon kirjoja ja lehtiä, siteeraa filosofeja, mutta myös hyväntekijä, antelias lahjoittaja niin ystävilleen kuin köyhemmälle kansanosalle, erityisesti naisille ja lapsille.

Entä kateus? Karita tunnustaa suoraan, että sitä esiintyy, koska kilpailu on kovaakin kovempaa. Olisikin vaikea kuvitella Soile Isokoskea ja Karita Mattilaa bestiksinä - kuten nykyään tavataan sanoa - keskustelemassa viinilasin ääressä Tinder-kokemuksista. Mutta onkohan tämä myöskin naisten ominaisuus? Taannoin nimittäin kuuntelin Jaakko Ryhäsen elämäkerran ja hän tunnusti olevansa Jorma Hynnisen kanssa hyvä ystävä.

Nyt kun on tulossa joulu, niin on mielenkiintoista ajatella, että Karita on viettänyt elämänsä ihanimmat joulut Karibian saarilla menuna kinkku, keitetyt perunat, kastike herneet ja luumut. Juomana viiniä ja konjakkia. Sopisiko se minulle? 

Ei, ei sentään. Joulu on kerran vuodessa vaan ja sopii silloin tulla vaikka vähän ähkyksi juhlasapuskoista täällä jäätyneen Kallaveden rannoilla, paukkupakkasissa, vaikka kirjoitinkin 28.12. 1890 tyttärelleni Ellille: "Eipä ole tullut sinulle kirjoitetuksi koko joulunpyhinä. Tuo jouluruoka, kinkku, puuro, tortut y.m. ovat minulle kauhistukseksi, ne tylsentävät järjen ja tekevät sekä sielun että ruumiin elottomaksi pönkäksi. Ei jaksa mitään eikä viitsi mitään. Rauhallista tosin on ollut, jos tuommoista horrostilaa voi rauhaksi sanoa."

 

"Minna Canth" toivottaa kaikille lukijoilleen ihanaa joulun aikaa toisen savolaisen leskikirjailijan, Laura Latvalan säkein:

Joulujen joulu

joulujen joulu!

varsinainen joulu!

5-päiväinen joulu!

pitkiä ihania hengenvetoja

nämä päivät,

kun ei tiedä mistä aloittasi

eikä aloita mistään,

kompastuu omiin siroihin sääriinsä

kiireessä,

istuu kädet sylissä ja katselee

parvekkeen lintuja,

lukee Lukemisia Lapsille ja haaveilee hämärissä,

lukee iltarukouksen pitkästä aikaa

jouluiltana,

kohtaa unessa rakastettunsa ja

vahvistaa suudelmalla ystävyyden -

kukkia! lintuja! lapsia! kirjoja! kynttilöitä!

                  

                  musiikkia! tanssia!