Kuppaisista muijista

 

Kirsi Vainio-Korhonen:  Musta-Maija ja Kirppu-Kaisa: seksityöläiset 1800-luvun alun Suomessa. Suomalaisen kirjallisuuden seura.  2018. 283 s. Äänikirja 6 h 24 min.

Kyllä minä sitten olin syvästi järkyttynyt ja huolissani, kun sain tietää että nämä nuoret miesystäväni, kuten Järnefeltin Arvid ja jopa papin poika Jussi Brofeldt, joka nykyään Ahona tunnetaan, olivat olleet tekemisissä prostitutsioonin kanssa. Oi, onneksi en tiedä likaisia yksityiskohtia!  

Mutta niin olivat huolissaan lähes 200 vuotta sitten myos venäläisen varuskunnan upseerit Turussa ja niinpä siellä päätettiin 1800-luvun alkupuolella kymmenen vuoden ajan panna pystyyn velvoittavat syynit. Mahdollisten seksuaalisten tekojen yksityiskohdat eivät sielläkään asiaa valvoneita herroja kiinnostaneet. Tarkastuksia oli myös Kuopiossa. Maksullisesta suhteesta rikokseksi prostituution teki vasta vuonna 1889 säädetty laki.

Kirsi Vainio-Korhonen, kirjan tekijä, on laskenut, että jos Turun kaupungin lääkäri tarkasti viisikin naista tunnissa, päivän työrupeama kesti kymmenen tuntia. Sen pituinen päivä kuului hyvinkin tuon ajan tohtorin etiikkaan. Muitten luo hän tuli, silloin kun kutsu tai käsky kävi, ihan miten vain, rikkaamman luo vaikka kesken jouluaterian, jos porvaria liikasyöminen otti sydämestä. Mutta uskollinen työlleen hän oli myös kohtalon kolhimia hoitaessaan. Tästä muuten kirjoitin tohtorin ajatuksia novellissani Köyhää kansaa. 

Mitä tarkastusnaisilta sitten tarkastatettiin? Lääkäri tutki ihon, nielun, ulkoiset sukupuolielimet ja vaginan spekulalla. Kuppa eli syfilis, tuo kansan kauhu, tuli suitsia.  Hoitona oli kivulias elohopeakuuri, joka aiheutti mm. diarrheaa. Ai, anteeksi, en taaskaan muistanut, että eiväthän lukijani välttämättä ymmärrä latinaa, hmm. ripulia. Ikävintä oli se, että jos odottava äiti sairasti kuppaa, se tarttui myös lapseen ja saattoi jopa tappaa hänet ennen pitkää, ellei lapsi syntynyt kuolleena. Muutoinkin vain alle puolet lapsista selvisi aikuisiksi 1800-luvulla. Venäläisnimien määrä tarkastusnaisten lapsilla oli kaksinkertainen verrattuna muuhun väestöön, mikä kertoo, että isä, jos oli tunnustanut lapsensa, palveli sotilaana.

Lapsi kastettiin avioliitossa isän uskoon. Tämä on varmasti mielenkiintoinen tieto nykyihmiselle, kun meidän aikanamme on toisinpäin.

Mielenkiintoista on muuten se, että naisten irstailu yhdistettiin irtolaisuuteen. Jos naista kuulusteltiin poliisikamarilla, hänelle annettiin kehoitus hankkia työtä. Täytyy muistaa, että vielä silloin, kun minä kirjoitin köyhien tarinoita ylös, 30-40 vuotta myöhemmin, palkka tarkoitti sitä, että työtä vastaan sai asunnon, ruuan ja vaatteet. 

Jos oli syyllistynyt rikokseen, tai ei  halunnut hankkiutua työhön, joutui kehruuhuoneeseen eli vankilaan. Kehruuhuonetta pelättiin kuin ruttoa, koska harva tiesi, että siellä saattoi tarkastusnainen saada paremmin mahansa täyteen ja ravitsevampaa ruokaa kuin ei-herrasväen piikatyttö, mikä oli tavallinen tarkastusnaisen ammatti. 

Eikä piikatytön kotioloissakaan lääniä ollut vankilaa enemmän, ei aina edes omaa sänkyä. Neliöissä, joihin tänä päivänä kokee hyvin mahtuvansa nelihenkinen lapsiperhe, saattoi hyvinkin asustella kymmenkertainen ihmismäärä. Oliko heillä ahdasta? Ei ollut, koska kaikki kynnelle kykenevät olivat aamuvarhaisesta iltamyöhään töissä. Ja heihin kuului paljon niitäkin, jotka nykyään kuluttavat oppivelvollisuuden nojalla koulunpenkkejä ja nuoremmat oppivelvolliset kaitsivat pienempiään, että äitikin pääsi töihin. 

Tarkastusnaisen elämä luupin alla saattoi päättyä avioliittoon. Ja vaikka 1800-luvun Turussa eroja tapahtui vain kaksi prosenttia, niin valitettavasti naimakauppakaan ei aina ollut tie onneen. 

Kiinnostavan, paljon tietoa sisältävän ja myötätuntoisen teoksen on Kirsi Vainio-Korhonen kirjoittanut ja minua tämä kaikki intresseeraa, koska olen minäkin aiheesta ajatuksiani ylöspannut, vuonna 1887 Excelsior-lehteen.

"Jos onni avioliitossa edespäin on mahdollinen, sitten kun nainen yleisemmin on herännyt itsetietoon ja kehittynyt sille asteelle, että hän tuntee ja ymmärtää velvollisuutensa tulevaa sukupolvea kohtaan ja että häntä ankarampi siveellisyyden tunne elähdyttää, on kaksi muutosta elämän tavoissa välttämätöntä. Ensiksikin: miehen täytyy ennen avioliittoa elää nuhteettomasti ja puhtaasti, samoin kuin naisen. Toiseksi miehen tulee kunnioittaa vaimoaan täydellisesti tasa-arvoisena ja vapaana ihmisenä, niinkuin myös rakastaa häntä siinä määrässä, ettei toinen kuolemaansa jouduttaa tahdo, joka kunnioitus ja rakkaus ellyttävät hänessä suurta itsensä hillitsemisen kykyä.

Mutta siveellisyys ei ole ainoastaan siinä, että sukupuolten välinen yhteys on luonnonmukainen ja oikea, taikka että yksilö ylipäätään hallitsee himojaan ja halujaan sekä hyvin hoitaa ruumiinsa ja sielunsa terveyttä. Eikä vielä siinäkään, että hän monipuolisen toiminnan kautta pääsee kaikkia kykyjään vapaasti kehittämään ja siten elämän voimaa ja täyteläisyyttä mahdollisimman suuressa määrässä omistamaan. Niin pitkälle itsekkäisyys tosin on ihmisen ensimmäinen siveellinen velvollisuus. Mutta siihen se ei saa rajoittua. 

---

Jätteinä pakanallisesta aikakaudesta on semmoinen yhteiskunta-järjestelmä, joka on perustettu itsekkäisyydelle ja sorrolle, jossa toinen ihminen kuluttaa toista, toinen kansaluokka toista kansaluokkaa rajussa taistelussa olemisen puolesta. Sen järjestelmän hedelmät ovat kypsyneet. Pieni vähemmistö nyt omistaa rikkauden, valistuksen ja vallan, sillä välin kuin suurin osa kansaa, juuri raskaimman työntekijät elävät köyhyydessä ja kurjuudessa, heidän monilukuiset lapsensa kasvatuksen ja hoidon puutetta kärsivät. Yhteiskunnalliset olot heitä painavat alas; vankilat, bordellit ja hoitohuoneet ovat viheliäisten viimeiset surkeat satamat. Ja kurjuus on tullut niin suureksi, ettei yksityinen eikä yleinen avun-anto mihinkään hyödytä, koska se toiselta puolen on vaan hetkinen ja riittämätön, toiselta puolen taas kasvattaa velttoutta ja kavaluutta. Hoitohuoneet eivät köyhyyttä poista, eikä pelastuslaitokset langenneita naisia varten siveettömyyttä karkoita, enemmän kuin vankilatkaan rikoksia estävät. Vika on syvemmällä, on itse järjestelmässä, joka ei perustu oikeuteen eikä rakkauteen, vaan sallii toisten anastaa etuoikeuksia toisten kustannuksella."