KESÄVIERAETA JYLYHÄSALMELTA

 

Kirsi Pehkonen: Kesävieraita Jylhäsalmella. Karisto. 2025. Saatavilla myös äänikirjana ja E-kirjana.

Jylyhäsalamella sitä sittä sattuu ja tapahtuu. En ossoo ihan matkija sitä huastamista mittee Jylyhäsalamella toemitettaa, mutta se erroo vähäsen kyllä siitä puhheenparresta mitä tiällä Kuopijossa lottuutettiin yheksännentoesta vuossaan loppupuolella. Kirjaelija, siis tämä Pehekosen Kirsi, kyllä väettää, että ee se Jylyhäsalami ou mikkää Vehemersaalm, missä Kirsi ite assuu.

Ee sillä, ehän minnäi toen perrään minkään kenraal Jiärneveltin salongissa levveetä savvoo puhu toesin kun puojissa, kun tulloo mualaisija asijoemaan. Riittää niille, että jos käövät markkinoella tuomijokirkossa, nii siellä ite piispa Juuhansson herran sannoo paohoo niin hienolla kirjakielellä, että hyvä että minnäe sitä ymmärrän, vaekka taejjan ruohtit ja ranskat.

No, lossi siellä joka tappaoksessa on niin ku Vehmersalamellae

ja se tuop Jylyhäsalamelle niin junantuomat, ku muut matkustavaeset ja viep ite kyläläeset lähheiseen Korkeelan kirkonkyllään hakemaan sitä mitä omalla kylällä ee ou, vaekka on siellä muutai ku kappel ja haotaosmua, on vesjumppoo, 4H-kerhoo ja kot- ja muatallousnaesta. Ja vaekka Jylyhäsalamella kaekki vaemoväk on Martta-mielisijä, nii jos ei ou itellä jaohopeokaloo, voep ostoo Helin pitopalavelusta hyvvee ja hyvän parasta, niin ku tiällä Savossa tavataan asija ilimasta.

Ja voep hyvälläi syyllä sannoo, että kylän äet, joka pittää kesäsin kahaviloo, Lossarija, lossin kuppeessa, on Sirkka ja joka tykkee, siis se Sirkka, että paikan pittää olla ku mikäkii ystävyyen talo, rakkauvvessa ja sovinnossa on hyvä kahvi ja voesilimäpulla naottija. Siitä oun kyllä ihan sammoo mieltä Sirkan kanssa.

Kylän originellein pari on herrat Kutvonen ja Varstala, ikiystävät, paehti sillo ku tulloo veljessota.

Heijjän torasa tuop mielee, ee enempee, eikä vähempöö ku Ahon Jussi -vaenaan Raotatiessä Matin ja pappilan pehtoorin kohtoomisen, kun pehtoor arveloo, että Matin Liisa on kipakka akka ja oeskoon Matti vähän tohvelsankar. Nimittäin Kutvonen uskaltaa juuvva Lossarilla aena vuan kaks tuoppija kaljoo ja sen piälle on juotava kuppi kahvia, että ee Tyyne oes huomanna kultasa olleen vajjoomassa hyvvee matkoo synnin kuiluun. Tästä suap Varstala, akaton mies, syyn leokaella, mutta sillon ee kyllä ennee hyvä heelu.

Ja jos Kuopijon tammimarkkinoella tapas olla riptiisiteltta, nii ee Jylyhäsalamella panna pekkoo pahemmaks: ne järjestää napakympin! Tähän ne värvöövät tämänkertasen piähenkilön Krissen, joka tulloo Jylyhäsalamelle vähän ehtimään ihteesä: susparina olo on loppuna kaopunnissa ja rakas isä kuollunna, mutta jättänä hyvän perinnön, nok'kolarin homman. No, siitähän immeisillä riittää päeväelyä, että mitenkä se voep naene selevitä nuohooksesta, joka sentään puista tehyissä taloessa on ihan elon ehto.

Kirsi on kirjuttana nyt jo toestakymmentä kirjoo Jylyhäsalamen elämän päevän paesteesta. Eekä vähiten ite salami, joka kuvataan Kallavettäi korreempana järvenä, mikä tulloo esille justiisa ussein siinä, että kirjan tappaokset sijottuuhii suvveen, jollon kesä on kaoneemmillaan. Sillon Jylyhäsalamelle tulloo jokkii käöpäläene, ylleesä johhii naesimmeinen jolla on paekkakunnalle sitteitä, toisella ee mittään, jonka on tarkotus männä matkoehisa lehtiin lähtiissä, vuan toesin käöp, ku joulu tulla jollottaa, on jo kulta ollu hyvän aekoo kaenalossa, muajussi on suana morsiammesa. Ja niitä vappaeta miehiähä Jylyhäsalamella riittää, eekä ne mittää peräkammarin poekija ou.

Sitä minä aena Kirsin kirjoja lukkiissa tahi kuunnellessa ihmettelen, mitenkä se nii hyvin ossoo kuvvaella immeisten ammattija, oli kysseessä sitte elläenliäkär, kukkakaoppias tahi nokikolar, tietomiäree tahi luajoo ylleissivistystä, minkä Kirsi on itellee hankkina. Mutta eehän se ihme ou, sehän on seminaarin käöny kansankynttilä. Ja sen minä kyllä sanon, että nämä Kirsin kirjat ouvvat savolaesta viilkuuttia ihan parraemmillaan!

Tämä arvostelu on osa tapahtumaa Kolleegoja Kanttilan kulmilta, jossa Minna Canth tekee pienen syrjähypyn arvostellessaan blogissaan neljän kuopiolaisen naiskirjailijan romaanin.

Tapahtuma on osa Kuopio250-juhlavuoden ohjelmistoa.

Tapahtuma on saanut juhlavuoden tuotantotukea.