Tuuli tuulee

 

Minna Mikkanen: Tuulentuomat

WSOY. 2025. 170 s. Saatavana myös E-kirjana ja äänikirjana.


Kustantamoiden kuningasta Werner Söderström -osakeyhtiötä ei ole totuttu pitämään suomalaisten viihdekirjailijoiden tyyssijana, mutta nyt sielläkin puhaltavat uudet tuulet: viime vuosina kepeämmän kirjallisuuden ystävät ovat saaneet tutustua helsinkiläisen Maija Kajannon menestyksekkääseen viisiosaiseen Kahvila Koivu -sarjaan ja nyt kuopiolainen Minna Mikkanen Sydänmaa-sarjallaan hyvää vauhtia seuraa perästä. Kustantaja auttaa myyntimenestyksessä siinä, että nämä julkaistaan noitten sähköllä käyvien kanavien lisäksi oikeina kirjoina, vaikkakin pehmeissä kansissa. Ne on tarkoitettu luettavaksi, ei kirjahyllyä koristamaan. Tässä WSOY seuraa tarkkaan sisustusmuotia, jossa laaja kotikirjasto ei enää ole sivistyskodin merkki, kuten minun aikanani. Ja nämä ovat hyvän mielen kirjoja, vaikka ihmiselämän ongelmiakaan ei lakaista maton alle. Näissä elämä ei ole taistelua.


Alku on mielenkiintoinen. Näyttämölle asetetaan Aleksi, vastaeronnut lähihuoltajaisä. Ajatella, että tällaisestakin vielä saan lukea, kiitos Kuopion 250-vuotisjuhlavuoden. Tämän kirjan haluaisin antaa tyttären tyttärelleni Irma Andersinille, joka oli sitä mieltä, että miehet ovat petoja. Mutta Irmakin on jo kuollut. 


 Aleksi ei ole paha mies, päin vastoin, hän on hyvä ja jälkensä korjaava mies, joskin hieman arka ja epävarma itsestään. Tosin hän tarvittaessa pystyy nopeisiinkin päätöksiin. Hän on juuri muuttanut läheisestä kaupungista Sydänmaan kirkonkylään. Kaupunkiin jää vielä työpaikka huushollimasiinoita myyvässä puodissa, mutta yhden asian Aleksi haluaisi kaupungista unohtaa. Se on Jasmin, entinen vaimo, joka löysi paremman Patrikin, miehen jolla on paksu plombuugi ja kivestä tehty talo, kun Aleksia kuvataan tavalliseksi.


Minna Mikkanen on erittäin taitava rakentamaan yllättäviä juonenkäänteitä. Hän pitää lukijaa pihdeissään, sillä esille tuodaan esimerkiksi aina uutta naisväkeä, josta löytyisi sopivia kumppaniehdokkaita Aleksille, vaikka tällä onkin ristiriitainen mieli: mennäkö ja antautua himolle ja halulle, tunteillekin vai pysyäkö päätöksessä olla uskollinen murheelle ja menetykselle. Se on niin tuttua meille leskillekin. Vaikka tekisikin vanhan Minna-tädin mennä sanomaan "soo soo" Aleksin moraalittomalle ja kevytkenkäiselle suhtautumiselle makuukamarielämässä. No, nyt joku sanoo, että "Maailma muuttuu, Eskoseni", niin, kai sillekin riemulle on hetkensä oltava.


Ne naiset. Heti muutettuaan Aleksi tutustuu Nettaan, mökkiläiseen, jonka Roi-pojasta Aleksin lapset Luukas ja Leevi saavat leikkikaverin. Onko Netasta Aleksin leikkikaveriksi? Vai löytyykö onni Elisan lämpimästä äidillisestä sylistä?

Kolmantena lukijan tietoisuuteen tuodaan nuori naispappi, myös seudulla uusi, joka empii työnsä merkitystä. Voisivatko pastori ja pakana elää ja asua yhdessä? 


Ihailtavaa on, että jo sarjan ensimmäisessä osassa Minna Mikkanen osoittaa monen alueen tietämystään, aivan samalla tavoin kuin toinen kuopiolainen viihdekirjailija Kirsi Pehkonen.  

Tässä kirjassa hän panee paperille intohimonsa lavatansseihin. Myös pienten poikien puhe kuvataan luontevasti. Sen sijaan Aleksin kommunikeeraus naisten kanssa kaipasi syvyyttä tai tietoa, mikä heitä yhdisti tai jäi kuiluksi. Aleksi pitää salapoliisikertomuksista, biografioista ja historiallisista romaaneista. Mutta keskusteleeko hän kirjallisuudesta naisten kanssa? 


En tee juonipaljastuksia, mutta sen verran voin kertoa, että kun itse olen kauppias ollut ja pojastani maajussia suunnitellut, niin näitä kysymyksiä käsitellään.


Mutta kuka ajaa ja kenen hevosilla? Tekisi mieli olla myös arvoituksellinen ja siteerata monimelisesti Raamattua:

"Tuuli puhaltaa, kussa se tahtoo". Sydänmaa-sarjan kolmas, mutta täysin itsenäinen osa Lemmenkipeät on tätä kirjoittaessa myös jo ilmestynyt.




Kuopion syntymäpäiväviikkojen kunniaksi Minna arvostelee neljän kuopiolaisen naiskirjailijan romaanit. Ohjelman nimi on "Kolleegoja Kanttilan kulmilta" Kaksi ensimmäistä kritiikkiä on julkaistu 16.11. ja tänään 23.11. julkaistaan toiset kaksi.


 Tapahtuma on osa Kuopio250-juhlavuoden ohjelmistoa.    


Tapahtuma on saanut juhlavu


oden tuotantotukea.  


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Joka kuuseen kurkottaa?

Rappioromantiikkaa