Rappioromantiikkaa

 

Solja Krapu-Kallio: Remonttitaitoisen unelma. 2025. Saatavilla E-kirjana ja äänikirjana 8 h 52 min

No kah, siinäpä on minua koskettava nimi kirjalle! Sillä onhan se tämä Kanttilakin oikea remonttitaitoisen unelma. 

Ja vähän samantapainen tarinakin, kun niinhän se ensin minun kuoleman jälkeen meidän Lyylikin kävi Helsingin yliopistossa oppia saamassa, ennen kuin löi hynttyyt yhteen pankinjohtaja Fjalar Andersinin kanssa ja alkoi remontoida tätä taloa, vaikka asuihan tässä tyttäreni Ellikin, mutta sata vuotta sitten eivät naiset remontoineet taloja, sellainen ei olisi tullut kuuloonkaan, vaikka toki saattoivat suunnittella ja veistellä mööpeleitä, kuten Elisabet Järnefeltin tytär Aino Sibelius teki.

Kirjan päähenkilö Laurakin on perheensä ensimmäinen yliopistossa opiskellut, samoin kuin meidän Lyyli oli. Laura on karistellut pienen savolaiskylän tomut jaloistaan ja nyt, lähes 30 vuoden kuluttua, kun hänellä on edessään paljon hyvää, uusi virka lukion rehtorina Ruotsissa, Lauran juuri alkaneeseen kesälomaan ilmestyy ihmeellinen käänne.

 Ensin Lauran luokse asettuu äidinkielenopettajakollega Agneta, jonka mies on osoittautunut pedoksi, kuten minun tyttären tyttäreni Irma Andersin ilmaisi vastakkaisen sukupuolen luonteen erottuaan herra Dahlgrenista. Laura ei ole tottunut kolmiossaan muihin vieraisiin kuin miesystävään ja aikuiseen tyttäreensä. Tätä piirrettä minä vähän hänessä ihmettelen. Eikö ystävää tule auttaa, tavalla tahi toisella? Minun kortteeriin mahtui aina.

Ongelma tosin ratkeaa, mutta Lauraa suorastaan järkyttävällä tavalla, hänen tomera tyttärensä Tove on ostanut perintörahoillaan Lauran lapsuuskodin, hyljätyn talon joka on, Lauran näkökulmasta suorastaan alkeellinen. Mutta Tove houkuttelee hänet sitä katsomaan ja matkaan Pohjois-Ruotsista, Uumajasta, lähdetään ristiriitaisin tuntein. 

Matkalla pysähdytään sukuloimaan Pohjanmaalla, missä Lauran isosisko saa idean laajennetusta serkkutapaamisesta kotikonnuilla. Suuret juhannusjuhlat vietetään, ne ovat oikea talkooperinteen ruumiillistuma ja samalla myös maaseudun yhteishenki tulee esille. Mutta ennen kaikkea päivät kotona ovat Lauralle suuri muistojen matka lapsuuteen ja nuoruuteen. Kipeä ja vaikea.

Rakkauksia syntyy. Unelmien talossa näin tapahtuu. Täällä Kanttilassa löysivät toisensa ystäväni, joskin toisinaan myös riitapukarini, kollega Juhani Aho, ikioman ikuistajansa Venny Soldanin. Ainoa vain, että hän ei ollut sitten ihan Vennyn ikioma, eikä tyytynyt vain katselemaan kälyään Tillyä. Solja Krapu-Kallion kirjassakin yhdeksi tarinan päähenkilöksi nousee Juhani, Lauran suuri rakkaus kouluajoilta. Jaksaako hän olla uskollinen vaimolleen, joka elää onnettomuuden seurauksena puhumattomana hoitokodissa? Entä Laura, jonka miesystävä, itara insinööri, on alkanut ärsyttää jo ensimmäisenä vuonna, uskoisiko hän ystävätärtään Gunhildia, että rakkaudessa kannattaa varoa avioliitossa olevia miehiä, siinä on liian monta koukkua. No, enpä paljastakaan kaikkea lukijoilleni. 

Solja Krapu-Kallio on kuopiolainen kirjailija, joka on tunnettu Westin-leipomosarjastaan. Remontoijan unelma jatkaa samalla tyylillä, se on hyvää ja viihdyttävää romantikia, feelgoodia, kuten nykyään sanotaan. Vakavia asioitakin käsitellään. 

Lauran kotitalon kohtalo jää avoimeksi, myydäkö vai kunnostaa, mutta niinhän ne ovat asiat Kanttilankin kohdalla. Miten tässä oikein käy, ken elää, hän näkee. Minä olen kirjailija, en ennustaja.

Tämä arvostelu on osa tapahtumaa Kolleegoja Kanttilan kulmilta, jossa Minna Canth tekee pienen syrjähypyn arvostellessaan blogissaan neljän kuopiolaisen naiskirjailijan romaanin tietokirjojen sijaan. 

Tapahtuma on osa Kuopio250-juhlavuoden ohjelmistoa.    

Tapahtuma on saanut juhlav

u

oden tuotantotukea.