Laulujen lunnaat


 


 

Saara Vaherjoki-Honkala: Haaveiden haaksirikko. Elli Forssell-Rozentalen elämä. Minerva 2023. 300 s.


Kyllä tuo Jaanis Rozenthal oli aikamoinen kotistyranki! Ja niin kuin hän ensi kertaa nuoren suomalaisen laulajattaren nähdessään ja häntä kuullessaan, leuhki leveästi, että ”hän on tuleva vaimoni”. Ja pian - varsinkin kun lapsia alkoi tulla - sai perhe pelätä tämän tästä, että millä tuulella isäpappa suvaitsi tänään olla. Useimmin äksyllä, sillä kerrankin hän totesi suloisen pikku tyttärensä pitsihatusta, että hän ei kärsi sitä ja tempaisi sen lapsensa päästä ja viskasi sen oitis likalätäkköön! Huh mitähän minä tuossa tilanteessa olisin tehnyt äitinä ja vaimona, pannut varmaan toviksi mieheni ateljeehensa nukkumaan, enkä ottanut aviovuoteeseen ollenkaan.


Toivottavasti Ellikin teki niin. Sillä kylläpä minun sydämeni ihan kääntyy nurin, kun kuvittelen arvon taidemaalaria liehittelemässä Helsingin kaduilla ja Kulosaaren poluilla luokkatoverini Helmi Krohnin nuorempaa sisarta ja suuresti arvostamaani suomalaisuusmiehen Julius Krohnin tytärtä, kirjailijatar Ainoa, vaikka tämä oli pyhässä avioliitossa Oskar Kallaksen kanssa. En taida sietääkään käydä Jan Rozentalsin pienessä museossa, vaikka tekisikin kovasti mieli mennä tulevana suvena Jurmalaan kylpemään. Tuota ronkkaa kun taas niin pakottaa.


Olisikohan minun rakkaasta Ferdinandistakin tullut tuollainen huoneiden hallitsija, mikäli hän olisi saanut elää kauemmin? Hän sentään antoi minun toimia lehtensä toimittajana ja kirjoittaa sydämelläni olevista asioista, vaikka ne herättivätkin sen aikaisessa Suomessa ja ja varsinkin Jyväskylässä aikamoista vastustusta.


Mutta vaikka Ellin unelma laulajattaren urasta ei avioliiton takia täysin toteutunutkaan, hän kuitenkin esiintyi kotimaassaan silloin tällöin. Hänhän oli opiskellut sekä Italiassa että Parisissa. Ja opiskeli myös itsensä Abraham Ojanperän johdolla. Minulla sitä/kyllä on tuohon laulajaan ristiriitainen suhde. Kesällä 1880

kirjoitin ystävättärelleni Anna Liliukselle Ojanperästä näin: "Siltä mieheltä siis ei kumminkaan puutu itseluottamusta eikä elämän rohkeutta! Niin sydämestäni kuin rakastan aivan tuntemattomiakin kansakoulun opettajia ja opettajattaria, en kuitenkaan tunne vähääkään lämpimyyttä tuota entistä seminarin lempilasta kohtaan. Ja kuitenkin mahtavat kenties kaikki taiteilijat olla hänen kaltaisiaan. Oikein tuo kylmäkiskoisuuteni vähän tuntoani vaivaa, se minusta on merkkinä siitä, ettei Herra vielä ole minua tarpeeksi nöyryyttänyt, koska toisten viat noin harmittavat." Kymmenen vuoden päästä kun piti Ojanperä konsärtiä Kuopiossa, niin pidin hänelle viikon verran seuraa, syötin ja juotin! Minulta on usein muuten kysytty, että kertooko novellini Laulaja Ojanperästä. Siihen en sano juuta enkä jaata, mutta ainahan sitä kirjailija ottaa esimerkkiä kuulemastaan ja näkemästään. 


Jäätyään minun laillani nuorena leskeksi, kuten minäkin, Elli oli vähän kuin Suomen suurlähettiläs Latviassa, ainakin mitä kulttuuriin tulee. Hän emännöi mm. taidesalonkia ja mikäli Latviassa vieraili jokin suomalainen kuvataiteilija, kuten vaikkapa Emil Wikström, Eliel Saarinen, Akseli Gallen-Kallela, Pekka Halonen tai Eero Järnefelt niin hän sai kuviaan näytteille ja jopa yösijan kotiresidenssistään.


Suomessa hän piti Kulosaaressa pensionaattia, kuten Latvian Jurmalassakin eri kohteissa. Elli oli luontevasti kahden maan kansalainen ja siteet kotimaahan olivat vahvat, kuuluivathan hänen sukupiiriinsä sellaiset taidepersoonallisuudet kuin Maila Talvio ja Heikki Suolahti.


Mutta sitä minä en mitenkään tahdo ymmärtää, että miten Elli ja hänen ystävättärensä nuorena ihailivat niin vilpittömästi pastori Elis Bergrothia. Hänkö muka kertoi nuorille naisille totuutta, kun ei voinut mitenkään katsoa silmiin sitä totuutta, jota minä tästä elämästä paljastin, sitä, joka oli rumaa, eikä suinkaan kaunista.


Kyllä taide- ja kulttuurihistorioitsija Saara Vaherjoki-Honkala on kirjoittanut erinomaisen monipuolisen ja perusteellisen kirjan Ellistä. Kuvitteellista päiväkirjaakin kirjailija kirjoittaa kohteensa puolesta. No, se suotakoon hänelle, minulla ei ole mitään uudistuksia vastaan.

 

 


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tuuli tuulee

Joka kuuseen kurkottaa?

Rappioromantiikkaa