Nainen kuin timantti ja briljantti

 

Riitta Konttinen. Aino Sibelius.

Siltala. 2019. 462 s.

Muistan minä niin hyvin sen nuoren suloisen Aino-neidon, kuvernööri Alexander Järnefeltin tyttären. Kirjoitin ihan Hilda Aspille Helsinkiin, että käskee Hanna-siskoaan ja meidän Elliä ja hänen tulemaan Kuopioon tutustumaan iloisiin ja vapaisiin Järnefeltin tyttöihin. Ainollahan oli kaksi sisartakin. Riitta Konttinen kirjoittaa, että en mainitse Ainoa erikseen. Katinkontit. Eihän sitä kaikkea voi kirjeeseen ylöspanna, kun kuvernööri Järnefeltkin oli sellainen, että kuulemma ääni vain vapisi, kun hän kielsi lapsiaan käymästä minun luonani, silloin oli ollut Ainokin täällä. Ja Kauppa-Lopoksi se Alexander minua sanoi ja jopa mädäntyneeksi toukaksi.

Ainoa sanottiin Helsingin kauneimmaksi tytöksi

ja meinasi siitä ihan kaksintaistelu syntyä Ahon Jussin ja Jean Sibeliuksen välille, mutta niin vain Janne otti omansa ja vei Ainon matkassaan niin Berliiniin, Pariisiin, Roomaan kuin Kööpenhaminaan. Näillä matkoilla paljastui Ainolle se, että mitä on olla taiteilijan muusa. Hänestä tuli nainen, joka välillä osastaan taittui, mutta ei koskaan taipunut. Tosin Jannekin myöhemmin totesi: "Oli minulle siinä mitassa avuksi, etten muuten olisi sen enempää taloudellisesti kuin ruumiillisestikaan selviytynyt. "

Minähän tästä kaikesta aavistin jotakin jo ennen tulevaa avioliittoa. Sibeliusten ja meidän yhteinen ystävämme, kirjailija K.A. Tavastsjerna kertoi minulle yhtä ja toista ja näin kirjoitin tyttärelleni Ellille 14.6. 1892:

"Tiedät kai, että hänen ja Aino Järnefeltin häät olivat jo hiljakkoin? Kun hän tuli viime keväänä Helsinkiin, ei hän 14 päivään hakenut ylös morsiantaan,  - unohti vallan, että oli kihloissa. Sitten Aino meni Päivälehden toimitukseen, koettaakseen häntä tavata. Sibelius tulikin, ja kun hänelle ilmoitettiin, että Aino häntä odotti, kävi hän hämilleen ja sanoi - ah jassoo! Ennen konserttiään hän lupaili kaikille stoikata champagnea, sitten kun saisi konsertissaan paljon rahaa. Berndtson sanoi, 'mutta entä jo me emme huolikaan champagnista?' 'No, - sitten annan teille rahaa', hän vastasi. Berliinistä tullessaan hän oli niin ilman rahaa, että möi kaikki vaatteensa, ja matkusti sitten syömättä etukannella frakissa ja kesäpalttoossa. Samanlaisia skizzejä hän kertoi koko joukon."

Sitä minä kyllä ihmettelen, että miten Aino jaksoi myös muuttaa niin monet kerrat ennen kuin asettuivat sinne Järvenpään Ainolaan lopuksi elämäänsä, joka oli pitkä ja lopulta seesteisempikin. Lars Sonck sen talon heille piirsi. Arkkitehti Sonck edustaa tuollaista uutta stiiliä, jugendia, kuten Turun Mikaelin kirkko. Kävin sitä aikoinaan ihailemassa, kun olin Naantalissa kylpemässä pois vaivojani. Pidän jugendista, siinä on jotain samaa kuin minun talossani. Aino on muuten suunnitellut kotiinsa joitakin tyylikkäitä mööpeleitä. Hänhän oli jo nuorena hyvin kiinnostunut nikkaroinnista, kävi Kuopiossa veistokoulua ja sai jopa oman höyläpenkinkin.

Minä muutin kaksi kertaa Jyväskylään ja sieltä pois. Ensimmäisen kerran lähdin sinkkuna, kuten nykyään sanovat, minulle se tarkoittaa kinkkua, jota syödään jouluna. Ja kerran sitten lapsilaumani kanssa leskirouvana tänne kirkon kulmalle. Ainokin viihtyi lapsineen kahtena kesänä täällä kauniin Kallaveden maisemissa. Kesän 1893 olivat Vihtakannassa, jossa oli myös minulle tuttu talo. Olen siitä kirjoittanut Salakari-kertomukseeni. Ja 

toiste olivat tässä lähellä Rauhalahdessa, minkä mainitsen Hannassa.

Niin, olenhan minä joskus kirjoittanut olevani kateellinen rouville, joille miehet ostavat ryynit, mutta kyllä se oli aivan oma lukunsa tämä suuri Sibelius, joka eli surutta ylellistä elämää Saksan ravintoloissa samaan aikaan kun Aino-rouva laski pennejä, että saisi kotona Ainolassa suuren perheensä ruokituksi, vaikka kuukausi oli vasta puolivälissä ja rahat olivat lähes loppu. 

Sillä kyllä minun täytyy tunnustaa, että kauppiaana on varsin vaikeaa ymmärtää tuollaista vekseli- ja velkavetoista elämää. Minä en koskaan myynyt velaksi.

 Aino puolestaan oli Jannen katellessa mualimoo kateellinen niille naisille, joilla oli kotona mies, joiden kanssa mennä konserttiin tai keskustella. No, minulla kävi täällä kotonani miehiä maailmalta, joiden kanssa saatoin keskustella niin, että sanoinkin joskus, että "Eläköön intelligentit miehet, tyhmät saavat kernaasti kuolla!"

 Aino lohdutti Eero-veljensä tyttärenpoikaa, 11-vuotiasta Juhani Kolehmaista, kun tämän isoäiti Saimi kuoli: "Minä voin olla vähän mummina sinulle."  Vaikka hän itse oli tuolloin vuonna 1944 monen pienen ja isomman lapsen rakastava mummi, mahtui hänen sydämeensä myös muita lapsia. Tätä piirrettä olen aina Ainossa arvostanut, suunnittelinhan itsekin kasvattityttären hankkimista kahdeksanneksi lapsekseni, mutta keittäjä-Hellu kielsi tämän ankarasti. Hauska yhteensattuma on muuten se, että myös Ainon pitkäaikainen palvelijatar oli nimeltään Hellu.

Ainon elämäkerran kirjoittanut Riitta Konttinen on taidehistorioitsija. Tähän yhteyteen sopii hyvin se, että kirjan kanteen on asetettu professori Eero Järnefeltin maalaama muotokuva pikkusisarestaan. Eeron näyttely on muuten paraikaa esillä Ateneumissa 25.8. saakka. Sitä on kovasti kehuttu, itse en ole sitä vielä ehtinyt nähdä, mutta on kyllä tarkoitus käydä Helsingissä sitä katsomassa ja muistelemassa Eeroa, sillä tunsin hänet vielä paremmin kuin Ainon. Kun Eero ja hänen rouvansa Saimi Swan olivat täällä Kuopiossa Ainon ja Eeron  Kasper-veljen luona ristimässä Muuruvedellä syntynyttä esikoispoikaansa Heikkiä, toivat he näytille hänet tänne minunkin lukaaliin. Alun perinhän Eeroa kutsuttiin Erikiksi, vain minä ja kuvernööri-isä puhuimme Eerosta.

LISÄÄ LUETTAVAA JÄRNEFELTIN PERHEEN TARINASTA:

Dahlström, Fabian (toim.): Sibelius: päiväkirja 1909-1944

Helminen, Hilkka; Niemi, Inkeri; Suvikumpu, Liisa: Ainola — Jean ja Aino Sibeliuksen koti

Hämäläinen-Forslund, Pirjo: Elisabetin romaani. Järnefeltin perheen pietarilainen tausta

Järnefelt, Arvid: Vanhempieni romaani. (Totta ja tarua Elisabet ja Alexander Järnefeltin perheestä)

Järnefelt, Maija: Muistelmia

(Arvid Järnefeltin tytär muistelee, osa 1)

 Järnefelt, Maija: Elämä on vuorelle nousua

(Arvid Järnefeltin tytär muistelee, osa 2)

Keskisarja, Teemu: Afäärifennomaanit : Paloheimo-veljekset suurliikemiehinä ja yhteiskunnallisina vaikuttajina

(Saimin ja Eeron Leena-tyttären apen ja hänen veljiensä tarina)

Kirves Jenni: Ihmeellinen olento

(Kirja Aino Sibeliuksesta, joka on  kirjailijan tyttären esiäiti) 

Kiuru, Johanna: Bernhardinkatu 5. Helsinkiläisen asuintalon vaiheita.

(Saimi ja Eero Järnefeltin kaupunkitalon historia)

Koivulehto, Marja-Liisa: Maikki Järnefelt-Palmgren. Armas Järnefeltin ensimmäisen puolison elämäkert

Kolehmainen, Juhani: Tarinoita Tuusulanjärven rannalta. Suvirannan isännän Juhani Kolehmaisen kertomuksia ja esitelmiä Taiteilijayhteisöstä

Konttinen, Riitta: Aino Sibelius 

Konttinen, Riitta: Onnellista asua maalla

Kuurne, Jouni (toim.):  Sibelius: kirjeitä

Lappalainen, Tarja: Salonkielämää.

Aatelisrouva Elisabet Järnefeltin ja Juhani Ahon rakkaustarina

Liivak, Anu (toim.): Eero Järnefelt ja venäläinen realismi

Lindqvist, Leena (toim.): Suviranta. Eero ja Saimi Järnefeltin ateljeekoti.

Lindqvist, Leena (toim.): Taiteilijan tiellä – Eero Järnefelt 1863–1937

Meri, Veijo: Tuusulan rantatie

Niemi, Juhani: Arvid Järnefelt: Kirjailija ajassa ja ikuisuudessa

Paavilainen, Marko: Eversti. Upseeri ja teollisuusmies Olli Paloheimo.( Saimi ja Eero Järnefeltin vävyn elämäkerta)

Paavilainen, Ulla ja Vuori, Suna:

Kallio-Kuninkala – Paloheimojen kodista taiteen pihapiiriksi

Robbins, Nina: Taide kantaa. Järvenpään taidemuseon kokoelmat. 

(Perustuvat merkittävältä osin Eeron ja Saimin tyttären lasten Arvi ja Elisa Paloheimon Eeron teosten lahjoituksiin)

Salmi, Hannu: Armas Järnefelt: Kahden maan mestari.

Selkokari, Hanne&Lavikkala, Maikki (toim.): Eero Järnefelt Ateneumin taidemuseon Eero Järnefelt -näyttelyn (5.4.–25.8.2024) suomenkielinen näyttelyjulkaisu.

Talas, Suvi-Sirkku (toim.): Aino Sibeliuksen kirjeitä Järnefelt -suvun jäsenille 

Talas, Suvi-Sirkku (toim.):

Elisabet Järnefeltin kirjeitä 1881-1929 

Talas, Suvi-Sirkku (toim.): Rakas äitini. Elisabet Järnefeltin lasten kirjeitä äidilleen

Talas, Suvi-Sirkku (toim.): Sydämen aamu : Aino Järnefeltin ja Jean Sibeliuksen kihlausajan kirjeitä 

Talas, Suvi-Sirkku (toim.): Tulen synty. Aino ja Jean Sibeliuksen kirjeenvaihtoa 1892-1904

Talas, Suvi-Sirkku (toim.): Syysilta : Aino ja Jean Sibeliuksen kirjeenvaihtoa 1905-1931 

Tawastsjerna Erik T. (toim.) : Jean Sibelius 

 Toppi, Marko (toim.): Eero ja Saimi Järnefeltin kirjeenvaihtoa ja päiväkirjamerkintöjä 1889-1914. 

Toppi, Marko (toim.):Vain tosi on pysyväistä. Eeron ja Saimin kirjeenvaihtoa ja päiväkirjamerkintöjä 1915-1944. 

Yrjänä, Jouni – Keskisarja, Teemu: Alexander Järnefelt: Kenraali ja suomalaisuustaistelija. 

Yrjänä, Jouni: Paloheimo. Saimi ja Eero Järnefeltin vävyn perheen suvun teollisuustarina.

Wennervirta, Ludvig: Eero Järnefelt ja hänen aikansa 1863–1937.