Nainen kuin timantti ja briljantti
Riitta Konttinen. Aino Sibelius. Siltala. 2019. 462 s. Muistan minä niin hyvin sen nuoren suloisen Aino-neidon, kuvernööri Alexander Järnefeltin tyttären. Kirjoitin ihan Hilda Aspille Helsinkiin, että käskee Hanna-siskoaan ja meidän Elliä ja hänen tulemaan Kuopioon tutustumaan iloisiin ja vapaisiin Järnefeltin tyttöihin. Ainollahan oli kaksi sisartakin. Riitta Konttinen kirjoittaa, että en mainitse Ainoa erikseen. Katinkontit. Eihän sitä kaikkea voi kirjeeseen ylöspanna, kun kuvernööri Järnefeltkin oli sellainen, että kuulemma ääni vain vapisi, kun hän kielsi lapsiaan käymästä minun luonani, silloin oli ollut Ainokin täällä. Ja Kauppa-Lopoksi se Alexander minua sanoi ja jopa mädäntyneeksi toukaksi. Ainoa sanottiin Helsingin kauneimmaksi tytöksi ja meinasi siitä ihan kaksintaistelu syntyä Ahon Jussin ja Jean Sibeliuksen välille, mutta niin vain Janne otti omansa ja vei Ainon matkassaan niin Berliiniin, Pariisiin, Roomaan kuin Kööpenhaminaan. Näillä matkoilla paljastui Ainolle se, ...